Kirjahyllyn paikka huoneessani muuttui meikkipöydän paikaksi, joka on tällä hetkellä lempikohta huoneestani. Nyt alkaa löytyä jo koristekynttilöillekkin paikkoja ja tauluja roikkuu seinillä. Pikkuhiljaa hyvä tulee ja alan olemaan sitä mieltä, että huoneeni on oikein kiva, eikä siellä tarvitse enää muuttaa mitään.
Tänä vuonna täytän 17-vuotta ja parin vuoden päästä asunkin varmaan jo omillani, niin on ihana olla se ajatus mielessä, että kun tulee moikkaamaan joku päivä vanhaa huonetta niin varmaan todella mukava tunne tulee olla tässä huoneessa taas. Yksi huono puoli huoneessani on, ne valkoiset pinnat, mitkä ovat aina pölyssä ja tahrat näkyy liiankin hyvin, ja ku niitä pitäisi aina jaksaa puhdistaa ja pyyhkiä.
Yleensä tunnin käytän viikossa huoneeni siivooiseen ja se on mielestäni iha hyvä aika ja tarpeeksi usein. Koska jälkeen pinnat kiiltää ja tuoksuu puhtaalta niin on se vaivan arvoista minun mielestäni. Oma huone on aina minulle ollut se turvapaikka ja sen takia haluan sen olla täydellinen itselleni, että kun on huono päivä voi vain mennä omaan huoneeseen ja tuntea sen turvallisuuden, että nyt on kaikki hyvin ja, että nyt voi vain levätä.
